Naiset ovat uusliberalismin patja, joka ottaa vastaan taloudelliset iskut. Porvarillisesta naisliikkeestä ei ole mihinkään, on toimittava autonomisesti, Latinalaisen Amerikan tunnetuin feministi ja Bolivian ainoa julkilesbo sanoo.
Andeilla sijaitseva Bolivia on omintakeinen maa. Evo Moralesin 12-vuotisen hallintokauden aikana köyhyys on vähentynyt, sanovat YK:n tilastot. Hallinto on saanut kiitosta vanhusten ja alkuperäiskansojen aseman parantamisesta. Toisaalta Morales on pidentänyt omaa hallintokauttaan ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Kongressiedustajista 53 % on naisia ja perustuslaki kieltää syrjinnän sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Toisaalta tilastollisesti Bolivia on naiselle yksi Latinalaisen Amerikan väkivaltaisimmista maista.
”Naisten murhat ovat patriarkaalisen valtion rikoksia.”
Bolivialainen aktivisti ja anarkofeministi Maria Galindo istuu La Pazissa autonomisen kulttuurikeskuksen kahvilassa ja latelee kritiikkiä. 53-vuotias Galindo on koulutukseltaan psykologi. Hän aloitti aktivistiuransa Evo Moralesin puolueessa, mutta tuskastui ja perusti yhdessä muiden bolivialaisnaisten kanssa oman anarkofeministisen Mujeres Creando -kollektiivinsa (suom. Naiset luovat). Se pyörittää autonomista kulttuurikeskusta, jossa toimii muun muassa sosiaalitoimisto, naisten itsepuolustusryhmiä ja ilmainen lakineuvontapalvelu. Pääasiallisina poliittisina tavoitteina on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen, abortin dekriminalisoiminen ja prostituoitujen sekä hlbtiq-ihmisten aseman kohentaminen.
Galindo tunnetaan Bolivian ”ainoana julkilesbona” ja kapitalismikriitikkona, mutta myös Moralesin teräväsanaisena arvostelijana. Galindo julkaisee tasaiseen tahtiin, käy puhumassa konferensseissa ja esiintyy mediassa. Eniten huomiota ovat herättäneet kuitenkin hänen masinoimansa lakot, suora toiminta ja taideperformanssit.
Naiseuden käsite roskikseen
Latinalaisessa Amerikassa naisten asemaa ei voi ymmärtää puhumatta perinteisestä katolilaisesta naisihanteesta: ”Joka kulman takana on joku neitsyt”, Galindo sanoo. Boliviassa joka maakunnassa on oma versionsa Neitsyt Mariasta.
Hänen mukaansa neitsytkuvasto edustaa kolonialistista hallintoa ja pakotettua naisihannetta. Naisen tulee olla paitsi hetero ja lisääntymiskykyinen, myös kuuliainen ja hyveellinen. ”Sen taakse kätkeytyy myös vainoa ja kaltoinkohtelua”, hän sanoo ja jatkaa: ”Ottaisin mieluusti koko naiseuden käsitteen ja heittäisin sen roskakoriin.”
Roskiksessa on jo tavaraa.
Mujeres Creando on laatinut perinteisestä katolilaisesta kuvastosta omia feministisiä, herjaavia tulkintojaan. Kulttuurikeskuksen seiniä koristavat neitsytkuvien uudelleentulkinnat. Kahviosta voi ostaa päiviensä piristykseksi asiakirjakansion, jota koristaa masturboiva paavi.
Naiset ottavat vastaan uusliberalismin iskut
Boliviassa toimii useita kansainvälisiä kehitysapujärjestöjä, joiden virallisena tavoitteena on naisten aseman parantaminen ja naisten oikeudet. Galindo kritisoi järjestöjen eurosentrismiä: ”Eurooppalaisten naisten ongelma on, että he luulevat omistavansa feminismin. Myös Euroopan sisällä feminismi on keskittynyttä: teillä on keskieurooppalaisten hegemonia, englantilaisten, ranskalaisten ja saksalaisten reduktionistinen näkemys, joka keskittyy vain naisten oikeuksiin.”
”Eikä kyse on vain eurosentrisyydestä, vaan uusliberaalista tarkastelutavasta ylipäänsä: meille annetaan ymmärtää, että kaikki on muuten hyvin, mutta naisten pitäisi vain päästä osalliseksi systeemiä. Uusliberalismi on naamioitu vapausaatteen, edistyksen ja naisten voimaannuttamisen kaapuun,” hän kritisoi.
1980-lukua, jolloin Galindo aloitti poliittisen aktivisminsa, nimitetään Latinalaisessa Amerikassa ”hävityksi vuosikymmeneksi”. Monet maat joutuivat vaikeaan talouskriisiin, jota koetettiin korjata Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston uusliberaaleilla rakennesopeutusohjelmilla. Valtionvelan lyhentämisen ehdot olivat kovat. Myös Boliviassa markkinat avattiin 1980- ja 1990-luvuilla ulkomaisille yrityksille, valtionomaisuutta yksityistettiin ja tullimuureja purettiin. Galindon mukaan seuraukset iskivät etenkin naisiin:
”Latinalaisessa Amerikassa naiset ovat toimineet rakennesopeutusohjelmien patjana, joka on ottanut vastaan taloudelliset iskut. Valtionyrityksiä suljettiin ja miehet menettivät työpaikkansa, mutta naiset joutuivat taistelemaan perustoimeentulosta paljon rankemmissa olosuhteissa kuin miehet.”
Kansalaisjärjestöjen ja finanssilaitosten myöntämät, Euroopassa suitsutetut mikrolainat ovat yksi esimerkki uusliberaalin politiikan ongelmista: ”Mikrolainat olivat ja ovat edelleen hyvin kyseenalaisia naisten velkaannuttamisohjelmia. Finanssijärjestelmän intresseissä on lainata naisille mieluummin kuin miehille, sillä heistä voi saada suurempia hyötyjä irti.” Mujeres Creando on järjestänyt protesteja Bolivian mikrolainaohjelmia vastaan, sillä niiden korko saattoi nousta jopa 70 prosenttiin, mikä pahensi köyhien naisten asemaa entuudestaan.
Valtio suojelee parittajia
Morales on muuttanut uusliberalismin kurssia valtaannousunsa jälkeen vuonna 2006. Hän on kansallistanut energia-, kaivos- ja viestintäteknologiayrityksiä sekä eläkelaitoksia. Uuden eläkelain myötä kaikkein köyhimmät bolivialaiset alkoivat saada minimieläkettä. Parhaiten aimarapresidentin hallinto tunnetaan alkuperäiskansojen asemaa korostavasta politiikastaan.
Galindo kuitenkin sanoo, että sanoja on paljon, tekoja vähän:
”Tiukan muodollisessa mielessä päätöksentekoelimissä ovat edustettuina kaikki yhteiskunnan sektorit alkuperäiskansoja, ammattiyhdistysliikettä ja naisasialiikettä myöten. Käytännössä mitään ei tapahdu. Ja meillä on ollut sama hallitus 12 vuotta.”
Galindo ottaa esimerkiksi prostituution: ”Valtio ja poliisi ovat parittajaorganisaatioita, koska ne vainoavat seksiä myyviä siskoja, jotka työskentelevät ilman parittajaa.”
Hänen mukaansa muutamat naiset ovat perustaneet autonomisesti hallinnoituja ilotaloja, joita pyöritetään osuuskuntamaisesti, ilman parittajia. Perinteisesti ilotalot ovat olleet poliisille hyvä tulonlähde, sillä parittajat maksavat viranomaisille paljon korruptiorahaa, jotta he jättäisivät paikat rauhaan. Autonominen prostituutio rikkoo tätä perinnettä.
”Heillä on mielenkiintoinen toimintaperiaate: he tarjoavat prostituutiota ilman alkoholia, päiväsaikaan ja ilman parittajia.”
Ikään kuin toimistotyönä?
”Kyllä, he kutsuvat paikkoja toimistoiksi.”
Galindo ei kuitenkaan väitä, että prostituutio olisi vain ammatti muiden joukossa. ”Yksikään nainen ei synny huoraksi”, Ninguna mujer nace para ser puta, on myös hänen aihetta käsittelevän kirjansa nimi. Hän tukee prostituoitujen tukijärjestöä ja toimii sen kasvoina, sillä naiset eivät halua tulla omalla nimellään julkisuuteen.
”Normaalisti en halua puhua kenenkään muun puolesta, mutta prostituutio on poikkeus.”
Suorapuheinen Galindo on joutunut sanomistensa vuoksi jatkuvasti kahnauksiin virkavallan kanssa. Hänen radikaalia toimintaansa arvostellaan Boliviassa jatkuvasti. Hallituksen lisäksi häneen ovat suuttuneet ainakin kirkko, muut naisjärjestöt ja alkuperäiskansa-aktivistit.
Miten hän viitsii tökkiä hankalia aiheita vuodesta toiseen?
”Uusliberalismin toistama viesti sanoo ’miksi kamppailla ja kärsiä, kun voit saada kaikkea kivaa’, mutta minä olen eri mieltä”, hän vastaa ja korostaa, ettei tee työtään yksin: ”Kamppaillessamme meillä on hauskaa yhdessä, tupakoimme tämän pöydän ääressä, nauramme ja jatkamme taas taistelua.”
Teksti: Kukka-Maria Ahokas
Kuvat: Fiódor Ramírez
Alkuperäisestä tekstistä on korjattu termi hlbtiq-ihmiset.
Libero | Julkaistu 2 /2018 |